Häiden vuosipäivä
Meillä oli tällä viikolla keskiviikkona häidemme vuosipäivä. Emme tosin juhlistaneet sitä mitenkään erikoisesti: olimme molemmat töissä. Ja tietyistä syistä johtuen olen ollut erittäin väsynyt, joten en jaksanut edes leipoa mitään. Käskin miestäni olla ostamatta mitään yllätyslahjaa (joulu on niin lähellä) tai tuomasta kukkia (meillä on jo tuoreita kukkia, sillä kyläilemässä käynyt ystävä toi kauniin kukkakimpun). Ajattelin, että kävisimme viikonloppuna vaikka ravintolassa syömässä.
Lisäksi päivä meni jännityksen sekaisissa tunnelmissa, sillä seuraavana päivänä minulla alkoi hampaan juurihoito. Se kauan oikutellut hammas (josta olen aiemmin kirjoitellut) ei parantunut paikan pienentämisellä ja röntgenien jälkeen sen todettiinkin olevan juurihoidon tarpeessa. Onneksi hammasoperaatio meni mukavasti ja selviän ihan muutamalla hoitokerralla.
Tähän loppuun vielä aikoinaan jo häissämme luettu runo:
Lisäksi päivä meni jännityksen sekaisissa tunnelmissa, sillä seuraavana päivänä minulla alkoi hampaan juurihoito. Se kauan oikutellut hammas (josta olen aiemmin kirjoitellut) ei parantunut paikan pienentämisellä ja röntgenien jälkeen sen todettiinkin olevan juurihoidon tarpeessa. Onneksi hammasoperaatio meni mukavasti ja selviän ihan muutamalla hoitokerralla.
Tähän loppuun vielä aikoinaan jo häissämme luettu runo:
Ei tarvitse
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat,
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat,
jos
vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta
hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu,
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu,
jos vielä
vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni,
ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
--Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642.

Kommentit
Lähetä kommentti